Pink Piano

Analysoinut Appwesome

Meillä Pink Piano sopii parhaiten hetkeen, jolloin lapsi haluaa tehdä jotain musiikkiin liittyvää mutta ei vielä jaksa sitoutua varsinaiseen harjoitteluun. Puhelin tai tabletti voi kulkea aikuiselta lapselle vuorotellen: toinen soittaa lyhyen sävelkuvion, toinen kuuntelee ja kokeilee vastata. Tällainen yhteinen käyttö tekee sovelluksesta enemmän kuin yksin naputeltavan ruudun, mutta samalla se muistuttaa, että kyse on jaetusta laitteesta eikä erillisestä perhepelistä.

Jos samassa laitteessa pelaa useampi lapsi, sopikaa aluksi, kuka käyttää sitä ja kuinka kauan. Pink Piano ei korvaa perheen omia vuorottelusääntöjä tai aikuisen valvontaa. Minusta tämä on pieni mutta käytännöllinen raja: kun käyttöhetki on sovittu, lapsi voi keskittyä ääniin eikä siihen, kuka saa seuraavaksi puhelimen.

Jaettu laite toimii parhaiten selkeällä vuorolla

Arjen esimerkki on odottelu ennen ruokaa tai rauhallinen hetki, kun aikuinen valmistaa jotakin lähistöllä. Voin antaa lapselle tehtäväksi kokeilla kahta erilaista sävelkulkua ja pyytää häntä soittamaan suosikkinsa uudelleen, kun palaan. Tehtävä antaa tekemiselle alun ja lopun ilman, että siitä tulee pitkä harjoitustuokio. Jos sisarukset käyttävät samaa laitetta, vuorot voi pitää lyhyinä ja pyytää kumpaakin keksimään oman kuvion.

Jaetussa käytössä kannattaa myös varautua siihen, että eri-ikäiset lapset hakevat sovellukselta eri asioita. Nuorempi voi viihtyä äänten kokeilemisessa, kun taas vanhempi kaipaa jo omaa tavoitetta. Aikuinen voi sovittaa tilanteen tähän: pienelle riittää yhden kuvion toisto, vanhempi voi yrittää soittaa sen muistista tai muuttaa rytmiä. Näin kumpikaan ei joudu odottamaan sovellukselta samaa haastetta.

Ensimmäiset sävelet osana yhteistä arkea

Pink Piano on Bilkon musiikkipeli, jossa puhelimen näytöstä tehdään helposti lähestyttävä vaaleanpunainen kosketinsoitin. Minulle sen kiinnostavin puoli ei ole kilpailullinen pelaaminen vaan se, miten nopeasti sovellus antaa ensimmäisen pienen onnistumisen: napautan kosketinta, kuulen sävelen ja voin heti kokeilla seuraavaa. Se sopii erityisesti lapselle, joka haluaa tutustua pianoon leikin kautta, mutta myös aikuiselle, joka etsii kevyttä tapaa harjoitella nuottien ja näppäinten välistä yhteyttä.

Sovellus on ilmainen ja tarkoitettu musiikin kategoriaan. Sen ikäraja on PEGI 3, joten lähtökohta on hyvin nuorellekin käyttäjälle sopiva. Pink Piano julkaistiin 3.10.2017, ja käytössä oleva versio on 1.24. Se toimii vähintään Android 7.1 -käyttöjärjestelmällä. Käyttäjämäärä on kasvanut suureksi: sovellusta on asennettu yli kymmenen miljoonaa kertaa, ja sen keskiarvo on 4,1 noin 43 tuhannen arvion perusteella.

Miten peli antaa ensimmäisen tavoitteen

Ensimmäinen tavoite on käytännössä heti selvä: soita jotain, joka kuulostaa omalta musiikilta. Tämä on Pink Pianon vahvuus. Erillistä opettelukynnystä ei juuri ole, sillä kosketusnäppäimet kutsuvat kokeilemaan ilman, että minun täytyy ensin ymmärtää monimutkaista valikkoa tai pelisääntöä. Lapsi voi painaa yhtä kosketinta kerrallaan, kun taas uteliaampi käyttäjä voi muodostaa pieniä sävelkulkuja ja kuunnella, miten ne sopivat yhteen.

Tällainen alku toimii paremmin kuin monissa tavallisissa musiikkipeleissä, joissa eteneminen alkaa pisteiden keräämisellä tai ruudulle ilmestyvien merkkien seuraamisella. Pink Piano ei pakota minua ensin läpäisemään harjoitusta ennen kuin saan soittaa. Ensimmäinen onnistuminen syntyy tekemisestä, ei ohjeiden lukemisesta. Se tekee pelistä hyvän vaihtoehdon tilanteeseen, jossa lapsi haluaa kokeilla pianoa vain muutaman minuutin ajan.

Vanhemmalle käyttäjälle varhainen tavoite voi tuntua liian avoimelta. Jos odotan selkeitä tehtäviä, kappaleita tai vaiheittain avautuvaa kurssia, kokemus jää todennäköisesti yksinkertaiseksi. Tämä ei ole sovellus, jonka parissa eteneminen perustuu laajaan musiikinopetuksen rakenteeseen. Sen sijaan se tarjoaa matalan kynnyksen soittopinnan, jonka äärellä voi opetella perusasioita omaan tahtiin.

Käytännössä suosittelen aloittamaan niin, että valitset yhden pienen tavoitteen kerrallaan. Voit esimerkiksi etsiä peräkkäiset sävelet, kokeilla samaa rytmiä eri koskettimilla tai soittaa lyhyen tutun melodian korvakuulolta. Näin avoin käyttö muuttuu lapselle ymmärrettäväksi tehtäväksi ilman, että peliin tarvitsee kuvitella sellaisia ominaisuuksia, joita siinä ei ole.

Leikkiä, kuuntelua ja ensimmäisiä musiikkitaitoja

Pink Piano on parhaimmillaan, kun sitä käytetään yhdessä lapsen kanssa. Aikuinen voi soittaa ensin lyhyen mallin ja pyytää lasta toistamaan sen. Tämä muuttaa yksinkertaisen näppäimistön kuuntelu- ja muistiharjoitukseksi. Samalla lapsi huomaa, että eri koskettimet tuottavat eri säveliä ja että järjestyksellä on merkitystä.

Toinen hyödyllinen käyttötapa on rytmin harjoittelu. Ensin voi napauttaa tasaisesti, sitten jättää tarkoituksella taukoja ja lopuksi kokeilla samaa kuviota nopeammin. Vaikka kyse ei ole varsinaisesta musiikkikoulusta, tällainen leikki kehittää ajoituksen tunnetta. Minusta tämä on arvokkaampi lähestymistapa kuin pelkkä satunnainen näppäinten hakkaaminen, koska lapsi alkaa kuunnella omaa tekemistään.

Puhelimen koko rajoittaa silti kokemusta. Näytöllä oleva piano ei tunnu samalta kuin oikea kosketinsoitin, eikä pieni ruutu tarjoa yhtä paljon tilaa käsille. Jos tavoitteena on opetella oikeaa sormitusta, nuottien lukemista tai molempien käsien itsenäistä käyttöä, perinteinen soitin tai opetukseen suunniteltu sovellus on parempi. Pink Piano on johdanto, ei korvike pianotunnille.

Edistymisen merkit ja pelin rytmi

Pink Pianon eteneminen ei perustu minulle näkyvään pitkään urapolkuun, vaan taitojen vähittäiseen kehittymiseen. Aluksi yksi sävel riittää. Sen jälkeen huomaan yrittäväni järjestää useita säveliä peräkkäin, muistamaan pienen kuvion ja soittamaan sen uudelleen ilman apua. Nämä ovat pieniä edistymisen merkkejä, mutta juuri niiden ansiosta sovellus voi kiinnostaa lasta hetken pidempään kuin pelkkä äänilelu.

On tärkeää erottaa kaksi asiaa: pelin tarjoama tekeminen ja käyttäjän itse rakentama harjoittelu. Pink Piano kannustaa kokeilemaan, mutta käyttäjän täytyy usein päättää, mitä hän haluaa saavuttaa. Jos lapsi tarvitsee jatkuvasti uuden avautuvan tason, palkinnon tai selkeän tehtävälistan, kiinnostus voi hiipua nopeasti. Jos taas nauttii äänten yhdistelystä ja omien melodioiden keksimisestä, avoimuus tuntuu vapauttavalta.

Minusta sovelluksen etenemisen paras mittari ei ole pelin sisäinen tulos vaan se, kuinka paljon käyttäjä alkaa kuunnella ennen seuraavaa napautusta. Alussa koskettimia painetaan sattumanvaraisesti. Myöhemmin lapsi saattaa pysähtyä muistamaan, mikä näppäin tuotti tietyn äänen, tai yrittää löytää melodian uudelleen. Tämä on hienovarainen mutta todellinen merkki oppimisesta.

Arjen tilanteessa Pink Piano toimii hyvin esimerkiksi iltapäivällä, kun lapsi tarvitsee lyhyen rauhallisen tekemisen ennen seuraavaa askaretta. Aikuinen voi antaa tehtäväksi kolmen sävelen kuvion ja pyytää lasta toistamaan sen myöhemmin. Lyhyt harjoitus on parempi kuin pitkä, päämäärätön naputtelu, koska silloin sovelluksen avoin luonne saa selkeän kehyksen.

Kolme tapaa saada enemmän irti yksinkertaisesta kosketinsoittimesta

1. Aloita yhdellä kädellä ja yhdellä lyhyellä kuviolla. Kun sävelet löytyvät muistista, vaihda lähtösäveltä ja kuuntele, muuttuuko tunnelma. Tämä tekee samasta perusnäkymästä uuden harjoituksen.

2. Pyydä lasta ennustamaan seuraava ääni ennen napautusta. Tehtävä kehittää kuuntelua ja muistia paremmin kuin jatkuva nopea painelu. Samalla lapsi huomaa, että musiikissa järjestys ja toisto ovat tärkeitä.

3. Käytä sovellusta vuorotteluna: aikuinen soittaa pienen mallin, lapsi vastaa omalla versiollaan. Jos vastaus ei ole samanlainen, sitä ei tarvitse korjata heti. Vertailkaa ensin, miltä kaksi erilaista sävelkulkua kuulostaa.

Nämä harjoitukset eivät vaadi lisälaitteita tai erillistä opetussuunnitelmaa. Ne myös paljastavat sovelluksen todellisen luonteen: se toimii parhaiten työkaluna, jonka ympärille käyttäjä rakentaa pienen leikin. Jos odotan, että sovellus itse kuljettaa minut tavoitteesta toiseen, kokemus tuntuu paljon ohuemmalta.

Vaikeus kasvaa käyttäjän mukana, ei automaattisesti

Pink Pianon vaikeusaste on joustava, koska käyttäjä päättää itse, kuinka monta säveltä, kuinka nopeaa rytmiä ja kuinka pitkää kuviota kokeilee. Tämä on aloittelijalle armollista. Virhe ei pysäytä peliä, eikä väärä kosketus tee harjoituksesta epäonnistumista. Lapsi voi palata samaan kohtaan niin monta kertaa kuin haluaa.

Toisaalta automaattisesti nouseva vaikeus tarjoaa yleensä paremman haasteen pelaajalle, joka tarvitsee jatkuvaa painetta. Pink Piano ei vaikuta suunnitellulta kilpailemaan rytmipeleihin, joissa ruudulle tulevat merkit vaativat tarkkaa ajoitusta ja joissa seuraava vaihe tuntuu selvästi edellistä vaativammalta. Tässä sovelluksessa haaste syntyy omasta tavoitteesta, ei pakollisesta tasorakenteesta.

Tämä vaikuttaa myös siihen, kenelle peli sopii. Ensikertalainen tai pieni lapsi saa turvallisen ympäristön kokeiluun. Musiikkia jo harrastava käyttäjä voi käyttää sitä nopeaan sävelten hahmottamiseen, mutta ei todennäköisesti saa riittävästi vastusta pitkäaikaiseen harjoitteluun. Jos haluan kehittää tarkkaa rytmitajua pisteiden ja aikarajojen avulla, valitsen mieluummin varsinaisen rytmipelin. Jos haluan vain löytää ääniä ja tehdä pieniä melodioita, Pink Piano on rauhallisempi vaihtoehto.

Hyvä käytännön ratkaisu on pitää odotukset oikealla tasolla. Älä esittele sitä lapselle täydellisenä pianokurssina, vaan digitaalisena soittopaikkana. Silloin yksinkertaisuus tuntuu tarkoitukselliselta eikä puutteelta. Samalla lapsi voi myöhemmin siirtyä oikeaan kosketinsoittimeen, jos kiinnostus musiikkiin kasvaa.

Mikä pitää käyttäjän mukana ja missä kiinnostus katkeaa

Pink Piano pitää käyttäjän mukana välittömän palautteen avulla: kosketuksesta syntyy ääni, ja jokainen kokeilu tuntuu heti erilaiselta, jos näppäin vaihtuu. Tällainen palautesilmukka sopii lyhyisiin käyttöhetkiin. Sovelluksen pariin voi palata ilman pitkää valmistelua, koska perusidea on helppo muistaa.

Sen suurin retention eli palaamisen haaste on sisällön rajallisuuden tunne. Kun käyttäjä on kokeillut koskettimia, tehnyt muutaman kuvion ja soittanut tutun melodian, seuraava askel ei välttämättä ole sovelluksen itsensä ehdottama. Kiinnostus säilyy parhaiten, jos perhe tai opettaja keksii uusia tehtäviä. Ilman tällaista ulkopuolista rakennetta käyttö voi jäädä lyhyeksi kokeiluksi.

Minulle tämä ei ole vakava ongelma, koska sovelluksen vahvuus onkin nopea saavutettavuus. Kaikkien lasten ei tarvitse pelata samaa peliä pitkään. Joskus kymmenen minuutin musiikkihetki on onnistunut juuri siksi, ettei se vaadi sitoutumista. Jos kuitenkin etsit peliä, joka tarjoaa päivästä toiseen uusia haasteita, avautuvia sisältöjä ja vahvan palkintokierteen, tämä ei ole todennäköisesti oikea valinta.

Ilmaisuus tekee kokeilusta helppoa, mutta se ei muuta sovelluksen perusluonnetta. En asentaisi sitä ajatuksella, että lapsi oppii pianonsoiton itsenäisesti sen avulla. Sen sijaan voisin käyttää sitä ennen musiikkituntia, sisarusten yhteisenä vuorottelupelinä tai ensikosketuksena lapseen, joka ei vielä uskalla kokeilla oikeaa pianoa.

Myös ikäraja tukee tätä käyttötapaa. PEGI 3 kertoo, että sovellus on suunnattu hyvin nuorelle yleisölle, mutta aikuisen kannattaa silti ohjata ensimmäisiä kokeiluja, jos lapsi ei vielä tunne kosketusnäytön käyttöä. Yhdessä soittaminen tekee kokemuksesta hauskemman ja auttaa estämään sitä, että peli muuttuu pelkäksi satunnaiseksi naputteluksi.

Kenelle suosittelen ja kenelle en

Suosittelen Pink Pianoa vanhemmalle, joka haluaa tarjota lapselle helpon musiikkilelun ilman maksua. Se sopii myös päiväkoti-ikäiselle tai alakouluikäiselle, joka pitää äänistä, väreistä ja vapaasta kokeilusta. Android-laitteella, joka täyttää vähintään version 7.1 vaatimuksen, käyttöönotto on suoraviivainen.

Suosittelen sitä varauksin käyttäjälle, joka haluaa oppia oikeita pianotaitoja. Tällöin kannattaa valita sovellus, jossa on ohjattuja oppitunteja, nuottien lukemista, sorminumeroita ja selkeä palaute soittotekniikasta. Pink Piano voi toimia tällaisen opiskelun rinnalla, mutta en käyttäisi sitä ainoana harjoitteluvälineenä.

Jättäisin sen väliin myös silloin, jos lapsi kyllästyy nopeasti avoimeen tekemiseen. Rytmipeli, jossa on tarkat tavoitteet ja näkyvä vaikeusasteen nousu, pitää tällaisen pelaajan todennäköisesti paremmin mukana. Pink Piano palvelee eri tarvetta: se tekee musiikin kokeilemisesta helppoa ilman suorituspainetta.

Bilkon toteutuksen vahvuus on selkeä perusidea. Sovelluksen suuri asennusmäärä ja tuhansien käyttäjien antama 4,1:n keskiarvo kertovat, että tämä lähestymistapa on löytänyt yleisönsä. En kuitenkaan tulkitsisi niitä merkiksi siitä, että kyseessä olisi laaja-alainen pianonsoiton opetusratkaisu. Ne sopivat paremmin kuvaamaan helposti lähestyttävää, lapsille suunnattua musiikkipeliä.

Oma käyttöraja ja perheen luottamus

Kun sovellus on lapsen käytössä aikuisen puhelimella tai yhteisellä tabletilla, laitteeseen liittyvät pelisäännöt ovat yhtä tärkeitä kuin itse peli. Minä pitäisin Pink Pianon käyttöhetken erillään muusta ruutuajasta: sovitaan, milloin soitetaan ja milloin laite palautetaan. Tämä ei ole sovelluksen ominaisuus vaan tapa välttää se, että musiikkileikki muuttuu neuvotteluksi koko laitteen käytöstä.

Tilien ja henkilökohtaisten asetusten kannalta yhteiskäyttö kannattaa ajatella tavallisena sovelluksen avaamisena samalla laitteella, ei erillisinä lapsiprofiileina. En rakentaisi käyttöä oletukselle, että sovellus hoitaa käyttäjien välisen erottelun tai vanhempien hallinnan. Jos haluan pitää lapsen tekemisen erillään aikuisen muusta puhelimen käytöstä, ratkaisen asian laitteen omilla käyttöjärjestelyillä ja valvonnalla.

Myös se auttaa, että aikuinen näyttää aluksi, miten sovellusta käytetään ja miten siitä poistutaan. Nuoren käyttäjän ei tarvitse osata hallita koko laitetta voidakseen kokeilla koskettimia. Yhteinen aloitus vähentää vahinkopainalluksia ja antaa aikuiselle mahdollisuuden huomata, tuntuuko näytön käyttö lapsesta luontevalta.

Mitä oppimisen kannalta kannattaa odottaa

Usein vanhempi haluaa tietää, voiko Pink Pianolla oppia soittamaan. Vastaukseni on rajattu: sillä voi harjoitella äänten kuuntelemista, sävelten järjestyksen muistamista ja yksinkertaisten rytmien kokeilemista, mutta se ei yksinään opeta kattavasti pianonsoittoa. Jos tavoitteena on seurata nuotteja tai kehittää oikean soittimen tekniikkaa, tarvitaan siihen sopivampi väline ja harjoitteluympäristö.

Jos lapsi taas kysyy, voiko hän soittaa oman kappaleen, vastaus on kyllä siinä arkisessa merkityksessä, että hän voi kokeilla äänten järjestämistä ja tehdä oman pienen kuvion. En lupaisi, että sovellus tunnistaa kappaleen tai arvioi suoritusta; hyödyllisin palaute syntyy siitä, että lapsi kuuntelee, muistaa ja yrittää uudelleen. Tämä tekee siitä sopivan kokeiluun, ei arviointiin.

Oikean soittimen ja ruutusoittimen välinen ero on hyvä sanoittaa lapselle myönteisesti. Pink Piano voi herättää kiinnostuksen ja antaa mahdollisuuden leikkiä sävelillä, mutta oikeassa kosketinsoittimessa kädet liikkuvat eri tavalla ja äänen tuottaminen tuntuu erilaiselta. Kun tämän kertoo etukäteen, sovellusta ei tarvitse verrata epärealistisesti pianotuntiin.

Lopullinen arvio etenemisestä

Pink Piano onnistuu siinä, missä sen kannattaa onnistua: se antaa lapselle nopeasti mahdollisuuden soittaa, kuunnella ja kokeilla. Varhaiset tavoitteet ovat selkeitä, vaikka ne eivät ole erillisiä tehtäviä. Edistymisen merkit löytyvät käyttäjän kasvavasta muistista ja paremmasta rytmistä. Vaikeus ei nouse automaattisesti, mutta sitä voi rakentaa itse pienillä harjoituksilla.

Progression kannalta sovellus on siis enemmän avoin leikkikenttä kuin pitkä peliura. Se ei painosta jatkamaan, mikä on hyvä asia nuorelle aloittelijalle, mutta samalla se ei tarjoa paljon sellaista, joka pakottaisi kokeneemman käyttäjän palaamaan. Sen paras käyttöikä syntyy ohjatusta, lyhyestä musiikkihetkestä eikä loputtomasta yksin pelaamisesta.

Pidän sitä hyvänä ensiaskeleena lapselle, joka haluaa tutustua pianon ääniin. Ilmainen hinta, PEGI 3 -luokitus ja yksinkertainen toimintatapa tekevät kokeilusta helpon. Minun suositukseni on käyttää sitä yhdessä lapsen kanssa, keksiä pieniä kuuntelu- ja toistotehtäviä ja siirtyä myöhemmin monipuolisempaan opetukseen, jos kiinnostus säilyy.

Jos etsit kevyttä musiikkipeliä lapsille, joka tarjoaa välittömän tavan napauttaa säveliä ja rakentaa omia pieniä kokeiluja, Pink Piano on järkevä valinta. Jos taas tärkeintä ovat avautuvat tasot, tarkka rytmihaaste tai järjestelmällinen pianonsoiton kurssi, valitsisin toisenlaisen sovelluksen. Pink Pianon arvo ei ole syvyydessä vaan siinä, että musiikin ensimmäinen kokeilu tuntuu helpolta ja turvalliselta.